Osa Salon Perttelin Kärrin hautalöydöistä, etenkin orgaanista materiaalia sisältäneet kokonaisuudet, otettiin talteen maapaakkuina laboratiivista tutkimusta varten. Maan tukemina talteen otetut löytöjä on nyt puhdistettu esiin mikroskoopin alla Turun museokeskuksen konservointilaboratoriossa. Kuvissa villakangasta sekä nahkavyön pronssihela ja pronssinen ristiriipus.
Salon Perttelistä syksyllä 2023 löytyneestä "miekkamiehestä" komeine helavöineen on nyt tehty radiohiiliajoitus. Tuloksen mukaan (kuvassa kalibroitu ajoitustulos) hauta ajoittuu todennäköisimmin ristiretkiajan lopulle, vuosiin 1113-1154. Radiohiiliajoituksen teetti Suomen muinaistutkimuksen tuki ry yksityisen henkilön tarkoitukseen antamalla rahalahjoituksella.
Salon Perttelin Kärristä löytyneen upean helavyön metalliosia on tutkittu pXRF-spektrometrimittauksin. Menetelmällä saadaan selville esineissä käytetyn metallin koostumus. Kuvassa helavyöhön kuuluvan pronssiristin metallipitoisuutta mitataan.
Salon Perttelin Kärrin hautaan kuulunut sormus ei ollut vainajan sormessa, sillä tämä kookas keskikilvellinen pronssisormus löytyi kaivannon seinämästä haudan jalkopään kohdalta. Sormuksen sisäosa oli myös täynnä tummaa maata, ja sen päältä löytyi sekä villatekstiiliä että nahkaa, sisältä villanyöriä. Sormuksen sisähalkaisija on 18-19 mm, pituus 30 mm.
Haudan jalkopäästä löytyvät sormukset, joiden yhteydestä havaitaan usein myös villalankaa, on yleinen ilmiö. Niitä tunnetaan esimerkiksi useista Halikon Rikalanmäen haudoista. Rikalanmäki on Pertteliä lähinnä oleva tunnettu ristiretkiajan kalmisto, ja molemmat entiset pitäjät, Halikko ja Pertteli, kuuluvat nykyisin Salon kaupunkiin.
Salon Perttelin ristiretkiaikainen löytö tehtiin historialliselta Kärrin tilalta, Perttelin keskiaikaisen harmaakivikirkon naapurista. Lähes löytöpaikan päällä, tilan väentuvassa, sijaitsee Kärrin rusthollin galleria, joka on avoinna kesäsunnuntaisin klo 12-15 elokuun 12. päivään saakka. Kesäkaudella 2024 galleriassa on 7 esillä kuvataiteilijan yhteisnäyttely. Idyllisessä väentuvassa on myös kahvio ja puoti, jossa on hautalöytöön liittyviä tuotteita. Lisäksi pihalla on lampaita aitauksessa. Ryhmillä on myös mahdollista varata retki galleriaan muulloinkin kuin sunnuntaisin.
Facebookissa
https://www.facebook.com/Karrintila/
Salon Perttelin Kärrin hautalöytöjen tutkimus etenee. Vainajan reisiluun vierestä löytyi Suomen oloissa poikkeuksellisen upeassa kunnossa säilynyt nahkainen, pronssiheloitettu veitsentuppi. Tupen kärki ei näy kuvassa, sillä se löytyi jo aiemmin. Tupen koristeelliset pronssiheloitukset erottuvat vihreinä, mutta nahkaan on tehty ornamentteja myös litteällä pronssilangalla. Vyöhön ripustamista varten tupen reunahelan yläpäähän on kiinnitetty kapea nahkahihna.
Röntgenkuva paljasti, ettei Salon Perttelin Kärrin pronssiheloitetun veitsentupen sisällä ole lainkaan puukkoa! Puukkoa ei löytynyt myöskään muun hauta-aineiston yhteydestä, joten tuppi on laitettu hautaan tyhjänä. Tuppeen litteällä pronssilangalla tehty koristelu erottuu röntgenkuvassa hyvin. Tästä löydöstä olisi mahdollista tehdä upea replika!
Yksityiskohtainen tarkastelu paljasti myös, että tupen päälle on tarttunut karvaa. Tämä saattaa olla peräisin haudassa esimerkiksi pehmusteena olleesta taljasta. Kaikki haudan karvalöydöt pyritään analysoimaan eläinlajien selvittämiseksi.
Kärrin rusthollin galleriasta on saatavilla Salon Perttelin Kärrin ristiretkiaikaisen hautalöydön vinoristikoristeisista heloja mukailevia upeita keraamisia kaula- ja korvakoruja! Korut ovat keramiikkataiteilija Jaana Sarpaniemen suunnittelemia ja niissä on kaksi polttoa. Väreinä ovat alkuperäistä pronssia mukaileva sävy sekä luovasti vapaat värit. Kaulakorun hinta on 28 € ja korvakorut maksavat 35 €. Kärrin rusthollin galleria on avoinna kesäsunnuntaisin klo 12-15. Samalla käynnillä voi tutustua tämän ristiretkiaikaisen hautalöydön upeaan miljööseen ja vaikka vieressä olevaan Perttelin keskiaikaiseen kivikirkkoon.
Laboratiivinen kaivaus tarkoittaa maastossa talteen otettujen löytökokonaisuuksien esiin kaivamista ja tutkimista laboratorio-oloissa. Tämä tapahtuu yleensä varsinaista kaivausta myöhemmin. Kärrin löydön laboratiivisen kaivaustutkimuksen on vapaaehtoistyönä ollut tekemässä arkeologi Jaana Riikonen.
Nyt Salon Perttelin Kärrin pronssilöytöjen yhteydestä on löytynyt hyvin runsaasti mineralisoituneita ns. ruumismadon toukan koteloita. Kyseessä ovat raatokärpäsen (Calliphoridae) toukan kotelot. Löydöksiä tutkimalla voidaan myös arvioida vainajan kuolinaika tietyllä tarkkuudella. Kotelot kertovat lisäksi, ettei vainajaa ole peitetty heti kuoleman jälkeen. Kuvassa on yksi mineralisoitunut toukan kotelo helavyöhön kuuluneen riipusristin keskikohdan lähellä.
Voit auttaa meitä selvittämään vainajan tarkempaa kuolinhetkeä osallistumalla löytökokonaisuuden tutkimusta ja esineistön konservointia tukevaan pienkeräykseen. Keräyksen tavoite häämöttää vielä kaukana, eli paljon mielenkiintoista uhkaa jäädä tutkimatta. Suuret kiitokset kuitenkin jo tähän mennessä lahjoittaneille 33 henkilölle! Käytännössä ilman teitä mitään tästä löytökokonaisuudesta ei voitaisi tutkia.
Tekstiileihin erikoistunut arkeologi Jaana Riikonen on nyt laboratoriossa puhdistanut maapaakussa talteen otetun Salon Perttelin Kärrin helavyön erään osan, jonka yhteydessä oli säilynyt myös runsaasti tekstiiliä. Samaa tekstiiliä oli sekä irrallisena palana että helavyötä vasten. Kangas on 2/2-toimikasta, jonka loimi on S-kerrattua, kude kertaamatonta z-kehrättyä villalankaa. Kankaan alla olevassa vyönosassa on kaksinkertainen nahkahihna ja kaksi vinoristihelaa, hihnanjakajan toisella puolella on yksinkertainen nahkahihna ja yksi hela.
Tämän löydön tutkimus jatkuu tarkoilla mittauksilla ja värianalyysiin soveltuvien näytteiden ottamisella. Tutkimuksen varainkeruun tuloksista riippuu, voidaanko analyysiin lähettää kaikista kiinnostavista kohdista näytteet, vaiko joudutaanko näytemäärää supistamaan vain aivan välttämättömiin.
Nyt edellisessä päivityksessä olleesta helavyön osasta puhdistetaan hiekkaa varovasti pois siveltimellä. Tämän jälkeen loimen ja kuteen tiheydet mitataan. Villakangas on 2/2-toimikasta, joka on yleisin kankaansidos suomalaisissa myöhäisrautakauden tekstiileissä.
Aineistosta otetaan pinseteillä pienet langanpätkät kuitututkimusta ja värianalyysia varten. Kuitututkimuksen, jonka tekee Heini Kirjavainen, selvitetään villan laatu ja alkuperä.
Värianalyysi puolestaan paljastaa, onko nyt ruskealta näyttävä lanka luonnonväristä vai värjättyä villaa. Värinäytteet lähetään tutkittavaksi belgialaiseen laboratorioon, joka on erikoistunut arkeologisten tekstiilien värinmääritykseen.
Analyysejä ei voi tehdä vapaaehtoistyönä, vaan ne teetetään ostopalveluna, johon olemme pienkeräyksellä keräämässä varoja. Esimerkiksi yhden värianalyysin hinta on määräalennuksena 200 euroa, ja tutkimuksen päälle tulee vielä raportointi- ja hallinointikulut. Pyrkimyksenä olisi analysoida kaikkiaan 13 tekstiilinäytettä tästä ainutlaatuisesta Salon Perttelin Kärrin hautalöydöstä.
Varainkeruukampanja Salon Perttelin Kärrin helavyöhaudan arkeologisen löytöaineiston tutkimiseksi on päättynyt. Suuri kiitos kaikille 47 lahjoitajalle! Keräyksen loppukiri yllätti hyvinkin positiivisesti, ja pääsimme lopulta lähes tavoitteeseemme!
Tästä on hyvä jatkaa. Huomenna kankaiden villanäytteet lähtevät Belgiaan analysoitavaksi ja aineiston tutkimus jatkuu muutoinkin aktiivisena. Kuvassa Kärrin pihassa kasvavaa ukontulikukkaa (Verbascum thapsus).
30.1.2025 Miekkamiehen hautaus alkaa hahmottua
Kaivurin kaivama oja oli katkaissut haudan keskeltä, ja reisiluuksi tunnistettu putkiluu sekä pari muuta luuta ovat ainoat jäänteet vainajasta. Haudan jalkopäässä sijainnutta sormusta lukuun ottamatta kaikki muut talteen saadut löydöt - miekka, helavyön kappaleet, veitsentuppi ja villatekstiilien palaset - ovat reisiluun läheltä, kuten todennäköisesti aiemmin talteen saatu miekkakin.
Helavyö ei ole ollut haudassa puettuna vainajan päälle, vaan se on ollut taitettuna kasaan. Tämän vuoksi esimerkiksi vyön solki löydettiin kulmittain taittuneena ja hihnanjakajasta lähtevät kolme hihnaa olivat kaikki yhdessä nipussa osoittaen samaan suuntaan (kuva alla).
Moniväristä raitakangasta oli paikoin helavyön alla ja päällä sekä irrallaan mytyssä ja palasina. Eräässä kaksin kerroin taittuneena löytyneessä kankaanpalassa näkyy tupen painaumaa nurjalla puolella.
Palanen sopii jatkeeksi isompaan raitakankaan kappaleeseen. Alla olevassa kuvassa kankaasta on oikea puoli päälle.
Yksiväristä toimikaskangasta löytyi reisiluun alta, helavyön päälle taittuneena, ja sitä on ollut myös veitsentupen ympärillä. Joihinkin irrallaan löytyneisiin palasiin oli tarttunut vainajan ihon jäännöstä joko kankaan oikealle tai nurjalle puolelle.
Kumpaakaan kangasta ei voi suoraan tunnistaa tietyksi vaatekappaleeksi. Taitoksissa ollut helavyö ja veitsetön puukontuppi ovat ilmeisesti olleet käärittynä raitakankaaseen. Yksiväristä villatoimikasta löytyi raitakangasta laajemmalta alueelta. Se sopisi laadultaan vaatetuskankaaksi, mutta se on voinut olla myös vainajan peitteenä haudassa. Viittakangasta se ei ole, sillä ne ovat yleensä selvästi tiheämpiä - ja näyttävät mikroskoopilla katsottuna siniseltä.
Hautaan laitettu helavyö ja veitsentuppi ovat olleet vainajan vieressä tai päällä reiden kohdalla. Miekkamiehen hautaan saamat arvotavarat olivat käärittyinä kankaaseen, joka on ainutlaatuinen Suomen myöhäisrautakauden löydöissä. Raitakankaan olemusta on selvitetty syksyn ja nyt alkuvuoden aikana useamman tutkijan voimin, ja siitä kerrotaan enemmän lähiaikoina.
27.12.2025 Perttelin Kärrin löydöt innoittavat muinaistekniikan opiskelijoita
Raision seudun ammattioppilaitoksen (Raseko) muinaistekniikan opiskelijat kävivät viime keväänä Turun kaupunginmuseossa tutustumassa tuolloin konservoitavina olleisiin Perttelin Kärrin metalli- ja nahkalöytöihin sekä tekstiileihin.
Konservaattori Anu Kinnunen esittelee löytöjä.
Syksyn aikana osa opiskelijoista perehtyi vyönhelojen valmistamiseen Iikka Merialan ohjauksessa, osa lankojen värjäykseen Tuija Hukkasen ohjauksessa. Tavoitteena on valmistaa joitakin Perttelin helavyön osia ja villakangas, jonka väritys ja rakenne vastaisi haudasta löytynyttä raitakangasta.
Pronssin työstämiseen keskittynyt ryhmä vieraili syksyllä uudestaan alkuperäisten löytöjen äärellä vertaamassa harjoitustöitään niihin. Kukin opiskelija oli valinnut yhden vyön pronssikoristeen tehtäväkseen. Työstettävinä olivat ristiriipus, rosettihela ja hihnan päätehela.
Muinaistekniikan opiskelija Maari Henttu vertaa valamiaan ristiriipuksia alkuperäisiin. Samalla tutkittiin koristelujen yksityiskohtia ja tehtiin tarkistusmittauksia mikroskooppia apuna käyttäen.
Perttelin helavyö on oman aikansa mestarin taidonnäyte, joten ei voi olettaa, että valmistustekniikkaa vasta opiskeleva pystyisi heti samanlaiseen lopputulokseen. Mutta harjoitus tekee mestarin, ja tästä on hyvä jatkaa!
Uusi ja alkuperäinen rosettihela.
Hihnan päätehela ja siitä tehdyt ensimmäiset harjoitusvalokset.
Tarkistusten jälkeen tehty uusi vahamalli hihnan päätehelasta muistuttaa jo paljon enemmän alkuperäistä. Vieressä pikkurosettien vahamallit.
Muinaistekniikan opiskelija Sylvi Kaakkurivaara kiteytti tuntojaan päätehelan ennallistuksen osalta: " Projekti oli juuri sitä mitä lähdin tästä koulusta hakemaan. Olin kuvitellut, että tällaisia töitä pääsisi tekemään vasta yliopisto-opintojen aikana".
Värjäyskokeilujen perustana olivat raitakankaan langoista Belgiassa tehdyn kemiallisen värianalyysin tulokset ja Heini Kirjavaisen tekemät kuituanalyysit. Täsmälleen "oikeita" alkuperäisiä värisävyjä ei värianalyysilläkään voi määrittää, mutta tutkimus paljastaa käytetyn väriaineen ja antaa arvion värin vahvuudesta.
Punaisia ja sinisiä värjäyskokeilujen tuloksia sekä värjäämätöntä luonnonväristä lankaa. Kuvissa värisävyt saattavat näyttää jonkin verran vahvemmilta kuin luonnossa.
Haussa olivat seuraavat kuteen värit:
- Täyteläinen värimataranpunainen (kankaan pohjaväri)
- Vaaleansininen (indigotiinin lähteenä värimorsinko tai indigo)
- Luonnonvalkoinen (värjäämätön)
- Luonnontumma (värjäämätön)
- Loimilanka on myös valkoinen. Vaikka se on ohut, ja kankaan loimi on harva, valkoinen kuitenkin himmentää hieman kuteen väriä.
Lankavyyhtien äärellä pohdimme, mitkä sävyt näyttävät hyvältä yhdessä, kun värit ovat raidan mallikerran mukaisesti vierekkäin. Langat kieputettiin pahvinpalasen ympärille niin, että raitojen mittasuhteet ovat lähes oikeat.
Raitamalli.
Värjäyskokeilujen jälkeen muinaistekniikan opiskelija Topias Tiihonen totesi: "Tuntuu kuin olisi jatkumoa ihmisyyden pitkässä ketjussa, miten lankoja on silloin muinoin tehty ja miten nyt pääsee jatkamaan perinnettä omin käsin."
Valittujen värisävyjen mukainen raitamalli kudotaan pystykangaspuissa. Muinaistekniikan opiskelija Arja Nurmiaista kudontakokeilu kiinnostaisi kovasti: "Olisipa kiva päästä testaamaan, onnistuisiko kankaan kudonta 5-vartisesti pystykangaspuissa."
Alkuperäisen kankaan mukaista villaa ei ole käytettävissä, mutta kangas kudotaan lähinnä vastaavista saatavilla olevista langoista. Tärkein tavoite tässä tapauksessa on nähdä, miltä 1100-luvun raitakuosi näyttää kankaana.